torstaina, tammikuuta 5

Joka-aamuinen tuskien taival

Joskus aiemmin ajattelin, että onpa mukavaa, kun Satasta ja Metroa jaetaan kadulla oikein ihmisvoimin. En ajattele enää.

Joka aamu taistelen tieni ohi kuuden (6) ilmaisjakelulehdenjakajan. Taktiikoita on monia: saatan yrittää piiloutua takkini sisään vetämällä päätä suojaan kuin kilpikonna, yritän jo kaukaa valita reitin, joka kulkee mahdollisimman kaukana jakajasta, tuijotan tiukasti eteeni enkä ole näkevinäni naamani edessä heiluvaa aviisia tai ei-kiittelen ja pudistelen päätäni anteeksipyytävästi.

Mutta liika on liikaa. Enkä kyllä suostu kantamaan niitä lehtiä turhanpäiten mukananikaan päästäkseni helpommalla. Välillä tulee vastustamaton tarve huitaista sitä viimeistä lehden kanssa viuhtovaa viatonta maahanmuuttajapoikaa, joka vielä hymyileekin niin kovin ystävällisesti. Miksi, oi miksi, ette hyvät ilmaisjakelulehdenjakajat ymmärrä, että ojennan kyllä käteni, jos haluan lehden? Muussa tapauksessa antakaa minun mennä!

Auttaisiko, jos hankkisin rintamerkin, jossa lukisi "Ei mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä, kiitos!"? Ja pääsisiköhän sillä niistä Jeesus-armahtaa-sinä-syntinen-kurja -lapuistakin?

Comments:
Ja jumalauta niistä nimienkeräilijöistä. Onko sinulla hetki aikaa maailman lasten hädälle?? Juuei.

Ja Sokoksen edessä oli yhdessä vaiheessa semmonen keski-ikäinen lehdentyrkyttäjämies, joka selkeesti aina suuttui, jos siltä ei ottanut lehteä.
 
Saatanan syyllistäjät.
 
Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?